Tanssi - Tanssiteatteri
Pyörteessä
Farah – Ilon ja Onnen Tanssi ry.
Ohjaus: Heli Turunen
Sirkuksen ja loppudueton ohjaus: Ulla-Maija Pöllänen
Koreografiat: Heli Turunen
Alku– ja loppudueton koreografia: Heli Turunen & Ulla-Maija Pöllänen
Aminan tanssit: Heli Turunen & Amina
Runo: Ulla-Maija Pöllänen & Heli Turunen
Valot & ääni: ITTK sound & light
Näytöskoordinaattori: Heli Turunen
Meikkaus: Piia Poittinen
La 8.8.2009 klo 20 Retretti, ensi-ilta (toinen Ilon ja Onnen Tanssi –festivaalin iltanäytöksistä)
Su 24.1.2010 klo 16, Rantasalmen Tornado
La 30.1.2010 (kaksi esitystä), vierailuesitys Seinäjoella
Su 7.2.2010 klo 16, Savonlinnan Teatteri
Farah ry:n neljäs tanssiteatteriteos tarjosi pirullisen mönkivää menoa, akrobatiaa, suuria tunteita ja huikeaa tanssimeininkiä. Esitys oli tunnelmaltaan ja sävyltään aikaisempia tanssiteatteriesityksiä tummempi ja fyysisempi, mutta upea kokonaisuus. Esitys sisälsi itämaista tanssia höystettynä baletilla tms. tanssityyleillä ja sirkusmeininkiä, ryhmätansseja ja duettoja. Alla Inka Vilénin kirjoitus esityksestä (Ishtar 2009).
Tunnelmasta toiseen
Näin Farahin tanssiteatteriesityksen Aavikon prinsessa kolme vuotta sitten edellisessä Savonlinnan festivaalissa, ja olin silloin lumoutunut siitä luontevuudesta, jolla tanssi ja tarina yhdistyivät teoksessa. Odotukset olivat siis korkealla.
Farah ry:n uusi Pyörteessä -tanssiteos oli tunnelmaltaan ja hengeltään tyystin toisenmoinen: pimeä, synkkä, syvyyksiin tempaava ja paikoin ahdistavakin. Siis erinomainen!
Teoksen komeana alkuna nähtiin shamadanien (kynttiläkruunu) ja kynttilöiden kulkue, joka esitti hypnoottisen tanssin. Punapukuiset tanssijat hehkuivat lämpimien liekkien valossa pimeän kallioluolan lavalla.
Sen jälkeen alkoi hurja meno. Ensiksi lavalle pöllähti joukko sirkusväkeä: notkeat ja näppärät akrobatian harjoittajat tarjosivat riemukkaan toiminnan ilotulituksen.
Räiske vaihtui tyystin vastakkaiseen tunnelmaan, kun lavalle ilmaantui illan ensimmäinen pahis, silinteripää, joka muistutti Rocky Horror Picture Show’n hovimestaria Riff Raffia. Sävyt synkkenivät, katsojaa alkoi karmia.
Kylmänkalsea varjo muuttui marionettinuken ohjaajaksi. Hurja örkkien joukko iloitteli vuorenpeikkomaisissa tunnelmissa. Isis-siipinen paholaiskuningatar ja ruoskia läimäyttelevä hoviväki kuljettivat melkein manalan majoille saakka.
Loppu oli sentään onnellinen: näytös päättyi seesteiseen, iloa pursuavaan onnelliseen duettoon.
Draaman kaarella
Tanssiteos otti kaiken irti kallioluolasta ja sen mahdollisuuksista. Valoshow’lla näytöksen tunnelmat saatiin vaihtumaan ilosta ja lämmöstä pelkoon ja kylmyyteen.
Tarina soljui musiikin ja tanssien myötä, ja soolojen, duettojen ja ryhmäkohtausten palapeli oli saatu limittymään hyvin ja luontevasti.
Minun sisäänrakennettu dramatiikantajuni olisi kaivannut teoksen loppuun massiivista ilotulitusta, mutta sellainen olisi todennäköisesti lässäyttänyt tanssiteoksen sisäisen intensiteetin ja vetäissyt maton draamallisen sisällön alta. Tanssiteoksen pyörre tasaantui loppua kohti niin, että seesteinen loppuduetto oli tarinalle uskottava päätös.
Rankimmat tanssisuoritukset tekivät Heli Turunen (Savonlinna), jota riepoteltiin pyörteessä kuin sätkynukkea, Ulla-Maija Pöllänen (Mikkeli), joka teki tunnistamattomaksi maskeerattuna huikean ilmeikkään roolin varjona ja irvokkaana kapellimestarina. Isis-siipiä kannatteli Leena Kallio (Helsinki), jonka pahiskuningattaren tulkinta oli hyvin lihallinen.
Ei tyylilaji vaan tunne
Pyörteessä-tanssiteos oli musiikkimaailmaltaan moninainen ja sitä myöten myös koreografisesti hyvin lavea.
Alun kynttilätanssi oli puhtaasti itämaista, loppuduetossa näkyivät vahvat balettivaikutteet, ja siinä välissä kuultiin niin Toccata ja Fuuga d-mollissa kuin Nightwishiä – ja nähtiin yhtä vaihtelevia tapoja käyttää kehoa tanssiin.
Tämän tanssiteoksen viitekehyksenä ei enää ollut itämainen tanssi, vaan musiikki kuljetti tarinaa ja antoi puitteet koreografioille, tanssityyleistä ja raja-aidoista välittämättä. Olennaista tanssiteatterissa ei ole se, tehdäänkö itämaista tai jazztanssia tai hiphopia, vaan se, millaista tarinaa ja millaisia tunnetiloja tanssilla voidaan ilmentää.
Tanssiteoksessa esiintyi kuusitoista tanssijaa Savonlinnasta ja lähikunnista sekä Järvenpäästä sekä kymmenkunta akrobatian taitajaa, joiden toimintaympäristönä on Sirkus Sinne ja Takaisin. Kokonaisuuden päävastuun kantoivat Heli Turunen ja Ulla-Maija Pöllänen.
Tanssiteoksen luomisessa on vielä suurempi työmäärä kuin irrallisissa tansseista koostuvan näytöksen kokoamisessa. Ihailen suuresti sitä, kuinka Heli pystyy luomaan uskottavia maailmoja ja tyylikkäitä kokonaisuuksia tanssin avulla ja kuinka koko Farahin väki paneutuu tanssitarinoiden rankkaan ja intensiiviseen harjoitteluun.
Pyörteessä
*
Kun ikuinen tuli rauhan piippua polttaa,
rakkaus roihuaa,
ilo ja onni kanssasi tanssii,
harmoniaa ja rauhaa jakaa.
Muistan unien eläimet,
kuinka he osaavat puhua
kuinka kultanaamioinen hiipii kohti minua.
Kuka vaatii sanomaan mitä rinnan
alla riehuu,
kun rinnan kierossa maailmassa
on miljoona käärmettä solmussa.
Kun pyörre huumaa, mielen valtaa
ja ihmisen kosketus pakenee.
Oma veri kääntyy vastaan
ja varjokin nauraa nauramistaan.
Kun myrskytuuli soittaa kalliolla
luista kannelta
ja unien olennot juhlivat
hirviönaamioin, ihmisvartaloin
mun epätoivolla.
Sut teräksestä taon, sut raudasta uneksin.
*
Sirkus: Teppo Häkkinen, Helmiriikka Immonen, Maria Janhunen, Ilari Juutilainen, Elina Kervinen, Samuli Rimmi, Jani Savolainen, Elviira Kärkkäinen & Pinja Valtonen
Tanssijat: Amina (Leena Kallio), Taina Huoman, Pia Julkunen, Marketta Kaiponen, Juhani Kerman, Pia Kerman, Auli Keskinen, Anne Kärkkäinen, Irja Käsnänen, Hannele Mäki, Anne Parviainen, Helena Penttinen, Vilja Pisara, Ulla-Maija Pöllänen, Heli Turunen & Sami Turunen.
Ohjaus: Heli Turunen
Sirkuksen ja loppudueton ohjaus: Ulla-Maija Pöllänen
Koreografiat: Heli Turunen
Alku– ja loppudueton koreografia: Heli Turunen & Ulla-Maija Pöllänen
Aminan tanssit: Heli Turunen & Amina
Runo: Ulla-Maija Pöllänen & Heli Turunen
Valot & ääni: ITTK sound & light
Näytöskoordinaattori: Heli Turunen
Meikkaus: Piia Poittinen
La 8.8.2009 klo 20 Retretti, ensi-ilta (toinen Ilon ja Onnen Tanssi –festivaalin iltanäytöksistä)
Su 24.1.2010 klo 16, Rantasalmen Tornado
La 30.1.2010 (kaksi esitystä), vierailuesitys Seinäjoella
Su 7.2.2010 klo 16, Savonlinnan Teatteri
Farah ry:n neljäs tanssiteatteriteos tarjosi pirullisen mönkivää menoa, akrobatiaa, suuria tunteita ja huikeaa tanssimeininkiä. Esitys oli tunnelmaltaan ja sävyltään aikaisempia tanssiteatteriesityksiä tummempi ja fyysisempi, mutta upea kokonaisuus. Esitys sisälsi itämaista tanssia höystettynä baletilla tms. tanssityyleillä ja sirkusmeininkiä, ryhmätansseja ja duettoja. Alla Inka Vilénin kirjoitus esityksestä (Ishtar 2009).
Tunnelmasta toiseen
Näin Farahin tanssiteatteriesityksen Aavikon prinsessa kolme vuotta sitten edellisessä Savonlinnan festivaalissa, ja olin silloin lumoutunut siitä luontevuudesta, jolla tanssi ja tarina yhdistyivät teoksessa. Odotukset olivat siis korkealla.
Farah ry:n uusi Pyörteessä -tanssiteos oli tunnelmaltaan ja hengeltään tyystin toisenmoinen: pimeä, synkkä, syvyyksiin tempaava ja paikoin ahdistavakin. Siis erinomainen!
Teoksen komeana alkuna nähtiin shamadanien (kynttiläkruunu) ja kynttilöiden kulkue, joka esitti hypnoottisen tanssin. Punapukuiset tanssijat hehkuivat lämpimien liekkien valossa pimeän kallioluolan lavalla.
Sen jälkeen alkoi hurja meno. Ensiksi lavalle pöllähti joukko sirkusväkeä: notkeat ja näppärät akrobatian harjoittajat tarjosivat riemukkaan toiminnan ilotulituksen.
Räiske vaihtui tyystin vastakkaiseen tunnelmaan, kun lavalle ilmaantui illan ensimmäinen pahis, silinteripää, joka muistutti Rocky Horror Picture Show’n hovimestaria Riff Raffia. Sävyt synkkenivät, katsojaa alkoi karmia.
Kylmänkalsea varjo muuttui marionettinuken ohjaajaksi. Hurja örkkien joukko iloitteli vuorenpeikkomaisissa tunnelmissa. Isis-siipinen paholaiskuningatar ja ruoskia läimäyttelevä hoviväki kuljettivat melkein manalan majoille saakka.
Loppu oli sentään onnellinen: näytös päättyi seesteiseen, iloa pursuavaan onnelliseen duettoon.
Draaman kaarella
Tanssiteos otti kaiken irti kallioluolasta ja sen mahdollisuuksista. Valoshow’lla näytöksen tunnelmat saatiin vaihtumaan ilosta ja lämmöstä pelkoon ja kylmyyteen.
Tarina soljui musiikin ja tanssien myötä, ja soolojen, duettojen ja ryhmäkohtausten palapeli oli saatu limittymään hyvin ja luontevasti.
Minun sisäänrakennettu dramatiikantajuni olisi kaivannut teoksen loppuun massiivista ilotulitusta, mutta sellainen olisi todennäköisesti lässäyttänyt tanssiteoksen sisäisen intensiteetin ja vetäissyt maton draamallisen sisällön alta. Tanssiteoksen pyörre tasaantui loppua kohti niin, että seesteinen loppuduetto oli tarinalle uskottava päätös.
Rankimmat tanssisuoritukset tekivät Heli Turunen (Savonlinna), jota riepoteltiin pyörteessä kuin sätkynukkea, Ulla-Maija Pöllänen (Mikkeli), joka teki tunnistamattomaksi maskeerattuna huikean ilmeikkään roolin varjona ja irvokkaana kapellimestarina. Isis-siipiä kannatteli Leena Kallio (Helsinki), jonka pahiskuningattaren tulkinta oli hyvin lihallinen.
Ei tyylilaji vaan tunne
Pyörteessä-tanssiteos oli musiikkimaailmaltaan moninainen ja sitä myöten myös koreografisesti hyvin lavea.
Alun kynttilätanssi oli puhtaasti itämaista, loppuduetossa näkyivät vahvat balettivaikutteet, ja siinä välissä kuultiin niin Toccata ja Fuuga d-mollissa kuin Nightwishiä – ja nähtiin yhtä vaihtelevia tapoja käyttää kehoa tanssiin.
Tämän tanssiteoksen viitekehyksenä ei enää ollut itämainen tanssi, vaan musiikki kuljetti tarinaa ja antoi puitteet koreografioille, tanssityyleistä ja raja-aidoista välittämättä. Olennaista tanssiteatterissa ei ole se, tehdäänkö itämaista tai jazztanssia tai hiphopia, vaan se, millaista tarinaa ja millaisia tunnetiloja tanssilla voidaan ilmentää.
Tanssiteoksessa esiintyi kuusitoista tanssijaa Savonlinnasta ja lähikunnista sekä Järvenpäästä sekä kymmenkunta akrobatian taitajaa, joiden toimintaympäristönä on Sirkus Sinne ja Takaisin. Kokonaisuuden päävastuun kantoivat Heli Turunen ja Ulla-Maija Pöllänen.
Tanssiteoksen luomisessa on vielä suurempi työmäärä kuin irrallisissa tansseista koostuvan näytöksen kokoamisessa. Ihailen suuresti sitä, kuinka Heli pystyy luomaan uskottavia maailmoja ja tyylikkäitä kokonaisuuksia tanssin avulla ja kuinka koko Farahin väki paneutuu tanssitarinoiden rankkaan ja intensiiviseen harjoitteluun.
Pyörteessä
*
Kun ikuinen tuli rauhan piippua polttaa,
rakkaus roihuaa,
ilo ja onni kanssasi tanssii,
harmoniaa ja rauhaa jakaa.
Muistan unien eläimet,
kuinka he osaavat puhua
kuinka kultanaamioinen hiipii kohti minua.
Kuka vaatii sanomaan mitä rinnan
alla riehuu,
kun rinnan kierossa maailmassa
on miljoona käärmettä solmussa.
Kun pyörre huumaa, mielen valtaa
ja ihmisen kosketus pakenee.
Oma veri kääntyy vastaan
ja varjokin nauraa nauramistaan.
Kun myrskytuuli soittaa kalliolla
luista kannelta
ja unien olennot juhlivat
hirviönaamioin, ihmisvartaloin
mun epätoivolla.
Sut teräksestä taon, sut raudasta uneksin.
*
Sirkus: Teppo Häkkinen, Helmiriikka Immonen, Maria Janhunen, Ilari Juutilainen, Elina Kervinen, Samuli Rimmi, Jani Savolainen, Elviira Kärkkäinen & Pinja Valtonen
Tanssijat: Amina (Leena Kallio), Taina Huoman, Pia Julkunen, Marketta Kaiponen, Juhani Kerman, Pia Kerman, Auli Keskinen, Anne Kärkkäinen, Irja Käsnänen, Hannele Mäki, Anne Parviainen, Helena Penttinen, Vilja Pisara, Ulla-Maija Pöllänen, Heli Turunen & Sami Turunen.
