Tanssi - Tanssiteatteri
Aavikon Prinsessa
Järj. Farah – Ilon ja Onnen Tanssi ry.
Musiikin sovitus: Matti Makkonen
Tanssien koreografiat ja ohjaus: Heli Turunen ja Farah ry.
”On aika Skarabeen, tuon pienen onnentuojan!
Herää hiekasta hehkuvan erämaan, tuo Prinsessa hiljaisen aavikon,
hän toivoi ja unelmoi ainoastaan tästä hetkestä elämän valon.
Aamun sarastus hehkuu tanssissa sen, päivän polte tuo maailmaan rikkauden,
hiekkaan jäljet jäätanssiaskelten kunnes häipyy soinnit symbaalien.
Ajan hiekka valuu vuosisatojen taa kunnes aika Skarabeen jälleen saa.”
La 19.11.2005 klo 19, Melartin-sali (ensi-ilta)
Ti 22.11.2005 klo 19, Melartin-sali
Ti 29.11. 2005 klo 19, Juvan auditorio
Uusi tuleminen: la 10.6. klo 20 Savonlinnan Teatteri
Vierailuesitys: la 4.11. Tallinna
Farah ry. haluaa tarjota jäsenilleen uusia haasteita ja uusia mahdollisuuksia erilaisten tanssielämysten kokemiseen. Aavikon Prinsessa näytöksen taustalla oli juuri tämä ajatus. Yhdistys halusi toteuttaa haaveensa ja toiveensa esiintymisestä yhdessä oikean orkesterin kanssa. Aiemmin taustalla ovat soineet vain CD-levyt. Tähän toiveeseen vastasi säveltaiteen läänintaiteilija Matti Makkonen ja Savonlinnan musiikkiopisto.
Farah ry:n 10-vuotisjuhlanäytös, Aavikon Prinsessa oli tekijöilleen aivan uudenlainen taiteellinen voimanponnistus. Yhteisen ”kielen” löytäminen muusikoiden ja tanssijoiden välille oli haastavaa, mutta myös erittäin mielenkiintoista ja avartavaa. Orkesterille itämaiseen musiikkiin tutustuminen oli jo sinänsä uusi seikkailu.
Scheherazade on klassisen musiikin teos, jonka Rimsky-Korsakov on säveltänyt Tuhannen ja yhden yön tarinoiden kertojan eli Scheherazaden ympärille. Rimsky-Korsakovin Scheherazade toimi Prinsessan musiikillisena teemana. Sävellyksestä on itämaisen tanssin maailmassakin monenlaisia sovituksia, mutta otimme mukaan näytökseen osan alkuperäisestä sävellyksestä.
Aavikon Prinsessa nousi lavalle ensin kolmesti, jonka jälkeen se herätettiin henkiin uudelleen Farah ry:n järjestämää itämaisen tanssin festivaalia varten. Festivaali poiki kutsun vierailla Pille Roosin järjestämällä tanssifestivaalilla Tallinnassa. Jokaiseen esitykseen orkesterin ja tanssijoiden kokoonpano hieman muuttui, mutta samalla myös hioutui –tanssien ilmentäminen syventyi.
Aavikon Prinsessa tanssi sydämiin Savonlinnan musiikkiopiston Melartin-salissa 19.11.05
Farah – Ilon ja Onnen Tanssi ry:n sekä Savonlinnan musiikkiopiston kamariorkesterin yhteistyönä toteuttama näytös, jolla juhlistettiin Farahin kymmentä aktiivista toimintavuotta, keräsi salintäyden yleisömäärän. Paikan valinta olikin varsin onnistunut, sillä näyttämön suhteellisen pieni koko mahdollisti ilmeitten ja hienovaraisten eleitten näkymisen rajoittamatta kuitenkaan vauhdikasta tanssia.
Tanssijoitten tekemä runo johdatti tunnelman aavikon maailmaan, jossa voi tapahtua mitä tahansa Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tapaan. Kynttiläkruunutanssin lempeän kynttilänvalon johdattelemana seurattiin tanssiaskelten jälkiä hiekassa milloin huimaan rummutuksen säestämään tanssilliseen ilotulitukseen, milloin taas viivyttelevään, pitkän silmänräpäyksen kestävään katseen luomiseen rakastetun suuntaan.
”Heli Turusen tanssi oli pehmeää ja aistillista, joka vei mennessään lämpimiin maihin”, tanssija ja koreografi Turo Mustakallio Savonlinnasta hehkutti sanomalehti Itä-Savoon kirjoittamassaan artikkelissa. ”Veikeä mustalaistanssi nousi ihastuttavaksi kokonaisuudeksi, ja oli ilo katsoa ryhmän antaumuksellista tanssia.”
Turo Mustakallion mielestä Aavikon prinsessan tanssit olivat antaumuksellista ja mukaansa tempaavaa. Liikkuminen oli sulavaa ja yhtenäistä. Tämä osoittaa, kuinka määrätietoista työtä ryhmä on tehnyt näytöksen eteen. ”Tanssinumerot oli koostettu ketjuksi, jota ohut tarina sitoi. Numeroitten kestot olivat sopivan pituisia. Niiden koreografia kantoi hyvin ja otti huomioon tanssijoiden taidot. Syntyi kiinteä kokonaisuus, jossa osat elivät ja hengittivät.”
Turo Mustakallion mielestä esitys oli myös naiseuden juhlaa. ”Langanlaihan nuoruuden ihannoinnin tilalle on astunut nainen tässä ja nyt. Se, minkä huomaa on, että tanssin harrastamisen kautta vartalo ja sen tuntemus muokkautuvat. Väistämätön seuraus tästä on kaunistuminen.”
Säveltaiteen läänintaiteilija Matti Makkonen musiikkiopiston opettajana, oppilaitten sekä avustajien muodostaman orkesterin johtajana mahdollisti elämyksen toteuttamisen omalta merkittävältä saraltaan. Itämaisen musiikin nuotintamiseen laitettu aika on kunnioitusta herättävä, sillä kaikista kappaleista ei ollut valmista nuottimateriaalia saatavissa. Myöskin musiikin sovitus kyseiselle kokoonpanolle oli hänen harteillaan.
Orkesteri muodostui jousista, tenorisaksofonista, pianosta, oboesta, lyömäsoittimista, kitarasta, huilusta, haitarista, alttosaksofonista ja klarinetista sekä bassosta. Ohjelman koostuminen sekä perinteisen klassisen musiikin että itämaisen musiikin helmistä tangoakaan unohtamatta oli varmasti mielenkiintoinen haaste nuorille soittajille.
Jokaisesta lavalla esiintyneestä tanssijasta saisi Tuhannen ja yhden yön tarinan, joka johdattaisi jälleen uuteen, elävään tarinaan. Miesten osuus keppitansseineen, Ilveilijän, Tapio Venäläisen taiturimainen vartalon käyttö sekä Feeniks-linnun tarinan uhkaava taikuri toivat merkittävän panoksensa Tanssin Suureen Satuun, jonka ikiaikainen elämyksellinen merkitys todisti jälleen kerran olemassaolonsa tärkeyden niin taidonnäytteidensä, ilmaisunsa kuin myös terapeuttisen puolensa suhteen.
Lopuksi artikkelissaan Turo Mustakallio iloitsee, että Farah – Ilon ja Onnen Tanssi ry. on sanojensa veroinen. Iloisena ja hyvillä mielin saattoi lähteä kotimatkalle.
Lämmin onnentoivotus kymmenvuotiaalle päivänsankarille sekä kaikille kyseiseen projektiin ansiokkaasti osallistuneille!
Maija Raussi, savonlinnalainen musiikin opettaja ja yksi Farah ry:n perustajista
Runo:
Leena Simonen, Marketta Kaiponen, Maija-Leena Astikainen ja Heli Turunen
Lukija:
Riitta Hyttinen
Lavastus:
Artemia
Valot:
Milla Peltonen, Artemia (Savonlinna)
Tuukka Martikainen (Juva)
Maskeeraus:
Artia
Esiintymisasut:
Artia, Farah ry., Masmoudi ry., Leena Kallio, Kirsi Vehmer, tanssijoiden omia
Juliste:
Kirsi Kaarna
Yhteistyössä:
Savonlinnan musiikkiopisto
Mukana myös
Etelä-Savon taidetoimikunta
Tanssijat:
Anni Harju, Taina Huoman, Riitta Hyttinen, Sirpa Härkönen, Pia Julkunen, Marketta Kaiponen, Juhani Kerman, Pia Kerman, Airi Makkonen, Anne Parviainen, Ulla-Maija Pöllänen, Satu Rahunen, Leena Simonen, Henna Takala, Henna Tossavainen, Heini Turpeinen, Heli Turunen, Sami Turunen ja Tapio Venäläinen
Musiikin sovitus: Matti Makkonen
Tanssien koreografiat ja ohjaus: Heli Turunen ja Farah ry.
”On aika Skarabeen, tuon pienen onnentuojan!
Herää hiekasta hehkuvan erämaan, tuo Prinsessa hiljaisen aavikon,
hän toivoi ja unelmoi ainoastaan tästä hetkestä elämän valon.
Aamun sarastus hehkuu tanssissa sen, päivän polte tuo maailmaan rikkauden,
hiekkaan jäljet jäätanssiaskelten kunnes häipyy soinnit symbaalien.
Ajan hiekka valuu vuosisatojen taa kunnes aika Skarabeen jälleen saa.”
La 19.11.2005 klo 19, Melartin-sali (ensi-ilta)
Ti 22.11.2005 klo 19, Melartin-sali
Ti 29.11. 2005 klo 19, Juvan auditorio
Uusi tuleminen: la 10.6. klo 20 Savonlinnan Teatteri
Vierailuesitys: la 4.11. Tallinna
Farah ry. haluaa tarjota jäsenilleen uusia haasteita ja uusia mahdollisuuksia erilaisten tanssielämysten kokemiseen. Aavikon Prinsessa näytöksen taustalla oli juuri tämä ajatus. Yhdistys halusi toteuttaa haaveensa ja toiveensa esiintymisestä yhdessä oikean orkesterin kanssa. Aiemmin taustalla ovat soineet vain CD-levyt. Tähän toiveeseen vastasi säveltaiteen läänintaiteilija Matti Makkonen ja Savonlinnan musiikkiopisto.
Farah ry:n 10-vuotisjuhlanäytös, Aavikon Prinsessa oli tekijöilleen aivan uudenlainen taiteellinen voimanponnistus. Yhteisen ”kielen” löytäminen muusikoiden ja tanssijoiden välille oli haastavaa, mutta myös erittäin mielenkiintoista ja avartavaa. Orkesterille itämaiseen musiikkiin tutustuminen oli jo sinänsä uusi seikkailu.
Scheherazade on klassisen musiikin teos, jonka Rimsky-Korsakov on säveltänyt Tuhannen ja yhden yön tarinoiden kertojan eli Scheherazaden ympärille. Rimsky-Korsakovin Scheherazade toimi Prinsessan musiikillisena teemana. Sävellyksestä on itämaisen tanssin maailmassakin monenlaisia sovituksia, mutta otimme mukaan näytökseen osan alkuperäisestä sävellyksestä.
Aavikon Prinsessa nousi lavalle ensin kolmesti, jonka jälkeen se herätettiin henkiin uudelleen Farah ry:n järjestämää itämaisen tanssin festivaalia varten. Festivaali poiki kutsun vierailla Pille Roosin järjestämällä tanssifestivaalilla Tallinnassa. Jokaiseen esitykseen orkesterin ja tanssijoiden kokoonpano hieman muuttui, mutta samalla myös hioutui –tanssien ilmentäminen syventyi.
Aavikon Prinsessa tanssi sydämiin Savonlinnan musiikkiopiston Melartin-salissa 19.11.05
Farah – Ilon ja Onnen Tanssi ry:n sekä Savonlinnan musiikkiopiston kamariorkesterin yhteistyönä toteuttama näytös, jolla juhlistettiin Farahin kymmentä aktiivista toimintavuotta, keräsi salintäyden yleisömäärän. Paikan valinta olikin varsin onnistunut, sillä näyttämön suhteellisen pieni koko mahdollisti ilmeitten ja hienovaraisten eleitten näkymisen rajoittamatta kuitenkaan vauhdikasta tanssia.
Tanssijoitten tekemä runo johdatti tunnelman aavikon maailmaan, jossa voi tapahtua mitä tahansa Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tapaan. Kynttiläkruunutanssin lempeän kynttilänvalon johdattelemana seurattiin tanssiaskelten jälkiä hiekassa milloin huimaan rummutuksen säestämään tanssilliseen ilotulitukseen, milloin taas viivyttelevään, pitkän silmänräpäyksen kestävään katseen luomiseen rakastetun suuntaan.
”Heli Turusen tanssi oli pehmeää ja aistillista, joka vei mennessään lämpimiin maihin”, tanssija ja koreografi Turo Mustakallio Savonlinnasta hehkutti sanomalehti Itä-Savoon kirjoittamassaan artikkelissa. ”Veikeä mustalaistanssi nousi ihastuttavaksi kokonaisuudeksi, ja oli ilo katsoa ryhmän antaumuksellista tanssia.”
Turo Mustakallion mielestä Aavikon prinsessan tanssit olivat antaumuksellista ja mukaansa tempaavaa. Liikkuminen oli sulavaa ja yhtenäistä. Tämä osoittaa, kuinka määrätietoista työtä ryhmä on tehnyt näytöksen eteen. ”Tanssinumerot oli koostettu ketjuksi, jota ohut tarina sitoi. Numeroitten kestot olivat sopivan pituisia. Niiden koreografia kantoi hyvin ja otti huomioon tanssijoiden taidot. Syntyi kiinteä kokonaisuus, jossa osat elivät ja hengittivät.”
Turo Mustakallion mielestä esitys oli myös naiseuden juhlaa. ”Langanlaihan nuoruuden ihannoinnin tilalle on astunut nainen tässä ja nyt. Se, minkä huomaa on, että tanssin harrastamisen kautta vartalo ja sen tuntemus muokkautuvat. Väistämätön seuraus tästä on kaunistuminen.”
Säveltaiteen läänintaiteilija Matti Makkonen musiikkiopiston opettajana, oppilaitten sekä avustajien muodostaman orkesterin johtajana mahdollisti elämyksen toteuttamisen omalta merkittävältä saraltaan. Itämaisen musiikin nuotintamiseen laitettu aika on kunnioitusta herättävä, sillä kaikista kappaleista ei ollut valmista nuottimateriaalia saatavissa. Myöskin musiikin sovitus kyseiselle kokoonpanolle oli hänen harteillaan.
Orkesteri muodostui jousista, tenorisaksofonista, pianosta, oboesta, lyömäsoittimista, kitarasta, huilusta, haitarista, alttosaksofonista ja klarinetista sekä bassosta. Ohjelman koostuminen sekä perinteisen klassisen musiikin että itämaisen musiikin helmistä tangoakaan unohtamatta oli varmasti mielenkiintoinen haaste nuorille soittajille.
Jokaisesta lavalla esiintyneestä tanssijasta saisi Tuhannen ja yhden yön tarinan, joka johdattaisi jälleen uuteen, elävään tarinaan. Miesten osuus keppitansseineen, Ilveilijän, Tapio Venäläisen taiturimainen vartalon käyttö sekä Feeniks-linnun tarinan uhkaava taikuri toivat merkittävän panoksensa Tanssin Suureen Satuun, jonka ikiaikainen elämyksellinen merkitys todisti jälleen kerran olemassaolonsa tärkeyden niin taidonnäytteidensä, ilmaisunsa kuin myös terapeuttisen puolensa suhteen.
Lopuksi artikkelissaan Turo Mustakallio iloitsee, että Farah – Ilon ja Onnen Tanssi ry. on sanojensa veroinen. Iloisena ja hyvillä mielin saattoi lähteä kotimatkalle.
Lämmin onnentoivotus kymmenvuotiaalle päivänsankarille sekä kaikille kyseiseen projektiin ansiokkaasti osallistuneille!
Maija Raussi, savonlinnalainen musiikin opettaja ja yksi Farah ry:n perustajista
Runo:
Leena Simonen, Marketta Kaiponen, Maija-Leena Astikainen ja Heli Turunen
Lukija:
Riitta Hyttinen
Lavastus:
Artemia
Valot:
Milla Peltonen, Artemia (Savonlinna)
Tuukka Martikainen (Juva)
Maskeeraus:
Artia
Esiintymisasut:
Artia, Farah ry., Masmoudi ry., Leena Kallio, Kirsi Vehmer, tanssijoiden omia
Juliste:
Kirsi Kaarna
Yhteistyössä:
Savonlinnan musiikkiopisto
Mukana myös
Etelä-Savon taidetoimikunta
Tanssijat:
Anni Harju, Taina Huoman, Riitta Hyttinen, Sirpa Härkönen, Pia Julkunen, Marketta Kaiponen, Juhani Kerman, Pia Kerman, Airi Makkonen, Anne Parviainen, Ulla-Maija Pöllänen, Satu Rahunen, Leena Simonen, Henna Takala, Henna Tossavainen, Heini Turpeinen, Heli Turunen, Sami Turunen ja Tapio Venäläinen
